Aika kuluu kuin siivillä. Juurihan pitelin vastasyntynyttä Justus-vauvaa kätösissäni. Nyt se on jo melkein täysikasvuisen kokoinen. Onneksi amerikan cockerit muistuttaa koko ikänsä luonteeltaan pentuja. Justus ainakin on yhtä tohelo kun pienet pennut. Ja tekee yhtä paljon tyhmyyksiä.
Välillä väsyttää ja ärsyttää, kun Justus tekee tyhmyyksiä. Keittiön tuolit on ihan jyrsitty ja lähes joka aamu lattialla odottaa yllätys. Tekisi mieli huutaa ja raivota, mutta ei ole oikein syyttää Justusta siitä, mitä olen jättänyt opettamatta. Ehkä kovempi kuri ja sitkeämpi kieltäminen voisi tuottaa tulosta. Eihän Justus ymmärrä tekevänsä tuhmuutta, jossei sille opeteta mikä on väärää.
Välillä on haastavaa löytää sopivat rajat. Kun on väsynyt ei oikein jaksa olla koko ajan kieltämässä, vaikka pitäisi. Toisaalta Justus on kyllä kiltti poika, mutta pientä hioma-varaa löytyy. Ainakin ne keittiön tuolit pitäisi jättää rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti