Uusi häkki

Ostin Justukselle oikeastaan jo toukokuussa uuden matkustishäkin. En tuolloin kerinnyt tai muistanut kertoa siitä täällä blogissa, joten saatte lukea häkistä näin jälkikäteen. 

Olin jo ehtinyt ostaa yhden yksilön ennen tätä, mutta se osoittautui aivan liian suureksi, eikä mahtunut autoomme. Päätin myydä tuon suuren version ja mennä kauppaan ostamaan uuden. Ostin sitten kevythäkin kun se oli alennuksessa, mutta kotiin mennessäni huomasin, ettei Justus mahtunutkaan sinne sisälle. Jouduin taas palauttamaan ostokseni.

Kyllästyneenä päätin, etten osta enää yhtään häkkiä ilman, että minulla on Justus mukana kaupassa. Päätökseni ei pitänytkään, sillä heti piipahtaessani eläinkaupassa mukaani tarttui kuvassa oleva uutukainen. Hinta oli noin neljäkymmentä euroa, koko on juuri sopiva ja häkki vaikuttaa erittäin kestävältä. Ostin häkin Tampereen Lielahdesta Kenneltarvike Teemeristä.

Häkin ovi on varustettu laadukkaalla sulkija-järjestelmällä, joka vaikutti paljon käytännöllisemmältä kuin käännettävät kiinnittimet. Lisäksi häkin saa ottaa myös lentokoneeseen, vaikka tuskin olemme ihan heti sinne menossa. Ostin lisäksi automme ikkunaan "Koira kyydissä" kyltin. Olen itse ajellut viime aikoina aiempaa enemmän ja Justuskin on päässyt nauttimaan uudesta häkistään takapenkillä.

Heinäkuun kuulumisia

Kesä on jo pitkällä, eikä olla päästy Justuksen kanssa vielä kertaakaan uimaan. Haluaisin innolla kokeilla, että pulahtaako poika ihan itse järveen vai täytyykö se sinne kantaa. Viime aikoina Justus on päässyt viettämään paljon aikaa ulkona, koska vanhempani ovat lomalla. Itse olen vielä muutaman päivän töissä, mutta koska vanhemmat ovat päivisin kotona, ei pojan tarvitse olla yksin.

Tehtiin tänään ekan kerran pitkään aikaan agilityä. Se sujui aika hyvin. Justus on selvästi saanut lisää motivaatiota tauon aikana, sillä nyt se jaksoi keskittyä treenaamiseen ympärillä olevien hajujen sijaan. Tosin juuri kun olimme aikeissa lopettaa, päätti herra lähteä karkuun. Onneksi se juoksi vaan suuren pihamme metsineen pari kertaa ympäri ja tuli kiltisti takaisin luokseni.

Emme ole kerinneet käydä edes metsässä koko kesänä. Olisi ihanaa taas päästä keräämään mustikoita, joita kuulemma pystyy jo keräämään ihan kunnolla. Ehkä saamme aikaiseksi lähteä Justuksen kanssa marjaan, kun oma lomani alkaa. Justus kun rakastaa mustikoiden napsimista suoraan pensaasta. Metsässä lenkkeily tuntuu muutenkin olevan sille mieleistä, kun saa juosta vapaasti ympäriinsä hajujen perässä. Viimeistään syksyllä lupaan parantaa tapani ja lähteä pojan kanssa metsään.

Justus pitäisi taas trimmata kesäkuntoon. Turkki tuntuu kasvavan sellaista vauhtia, etten meinaa pysyä perässä. Parin viikon välein täytyy trimmata, jos haluaa turkin pysyvän lyhyenä. Jalkojen trimmaus on kuitenkin niin hankalaa, etten saa sitä tehtyä ilman, että joku pitää pojasta kiinni. Ajattelin tehdä lähiaikoina postauksen, johon ottaisin kuvia trimmaus-operaatiostamme. Kiinnostaisiko sellainen?

Siskon hoivissa

On vierähtänyt jo yli kuukausi siitä, kun viimeksi päivitin blogia. Aiheet on olleet aika vähissä ja kesätöiden vuoksi olen ollut melko kiireinen. Blogin ääreen palaamisen kynnys aina vaan kasvaa, mitä kauemmin antaa asian olla. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa vähän kuulumisia.

Palasin tänään kymmenen päivän reissulta Espanjasta. Justus oli isosiskoni hoivissa tai oikeastaan isosiskoni kävi kotonamme hoitamassa Justusta. Tämä oli melko toimiva ratkaisu, koska pelkäsin, miten herra pärjäisi uudessa ympäristössä yksin.  Nyt Justuksen ei siis tarvinnut liikkua talostamme lenkki-maisemia pidemmälle.

Siskoni kertoi Justuksen olleeen hieman levoton. Poika oli ulvonut yöllä ja pissinyt sisälle. Lisäksi parit kengät olivat saaneet kyytiä, mutta muuten reilun viikon lomailu sujui hyvin. Tänään astuessani ovesta sisälle herra pissasi välittömästi valtavat ilopissat jaloilleni. Hännän heilutuksesta ei meinannut tulla loppua varsinkaan, kun päätin viedä sen heti kunnon lenkille.

Nyt poitsu nukkuu tyytyväisenä sängylläni. Aina kun vilkaisen sen suuntaan, alkaa häntä takoa välittömästi lattiaa. Taisi herralla olla aika ikävä- ja olihan minullakin sitä. Ostin sille tuliaiseksi koirien pelastusjärjestön järjestämästä tapahtumasta Hessu Hopo-vinkulelun. Justus on kulkenut koko illan ympäri taloa ylpeänä uusi lelu suussa. Toivotaan, että tänä yönä unikin maistuu paremmin.