Vuosi sitten...

...istuin autossa pieni paketti kainalossa.

Justus on ollut tasan vuoden meillä!

Rakastan elämää

 "Minä rakastan hautausmaita
Mullantuoksuista hämärää
Sadepäiviä joutilaita
Heinäsirkkojen sirinää
Minä tahdon syntyä sylissäs
Ja kuolla kuiskien sulle
Pieniä sanoja sydämen
Runoja rakastetulle"

"Minä rakastan tätä elämää
Elämää kaikkineen
Pimeitä polkuja, aurinkoteitä
Raakoja omppuja, rinkeleitä
Iloa, surua, ikävää"

"Minä rakastan elämää

Minä rakastan käkkyräpuita
Kesän lämmintä huminaa
Pikkuvauvojen naurusuita
Talven laulua valkeaa
Tahdon antaa itseni sinulle
Ja olla täydemmin tässä
Tanssia nauraen kanssasi
Kasteessa kimmeltävässä"

Laulun sanat: Johanna Kurkela- Minä Rakastan Elämää

Uutukaisia

Isäni rakensi Justukselle uusia esteitä viikonloppuna. Vanha A oli käynyt kovin pieneksi ja alkoi olemaan jo vähän vaarallinen. Justus nimittäin tippui siitä yrittäessään juosta sen yli. Uusien esteiden lisäksi meillä on siis putki ja yksi vanha hyppy-este.

Saimme rataamme siis uuden A:n, puomin ja uuden hyppy-esteen. Kaikki esteet on ihan netistä otettujen ohjeiden mukaan tehtyjä, joten ne ovat mittasuhteiltaan kisoissa käytettävien veroisia. Rakensin myös kepit vanhoista harjan varsista, mutta ne vaativat vielä hieman hiomista.

Pihallamme on sopivasti tilaa omalle radalle. Nyt pääsemme harjoittelemaan rauhassa ja ihan niin paljon kun huvittaa. Agilityhallissa kun on aina vaan se vartti aikaa treenata. Uskon, että omasta radasta on Justukselle tosi paljon hyötyä.

Aloittelimme jo eilen harjoittelua. Teimme ensin ihan vaan yksi este kerrallaan esimerkiksi esteen tarjoamista. Sen jälkeen kokeiltiin tehdä ihan kunnolla rataa ja se onnistuikin tosi hyvin. Justus juoksi ihan innolla esteeltä toiselle, eikä edes jäänyt haistelemaan, kuten normaalisti treeneissä.

Olen huomannut kuinka suuri vaikutus sosiaalisella palkkaamisella on Justuksen suoritukseen. Kotona uskallan avoimemmin kehua ja tsempata poikaa, kun taas ohjatuissa treeneissä olen hieman pidättyväisempi. Tsemppaaminen tuo Justukselle hirmuisesti intoa harjoitella. Hännän heilumisesta ja treenaamiseen keskittymisestä voi huomata, että kehumisella todella on merkitystä.

Mitäs me?

En ole yli viikkoon kirjoitellut blogiin mitään. Nyt on vihdoin aika katkaista hiljaisuus ja tulla kertomaan kuulumisiamme. Lähi päivinä tulen myös tekemään postauksen uudesta agility-radastamme, joka on saanut päivitystä uusien esteiden muodossa.

Justus voi hyvin. Se on nauttinut kesäisestä säästä ottamalla kaiken irti auringossa loikoilusta. Lenkkeilykin on maistunut, vaikka välillä on tainnut olla aikamoisen kuuma. Trimmasin herran viikonloppuna, jotta sen olisi vähän helpompi olla, sillä parina päivänä mittari on näyttänyt +25 astetta.

Sain tosiaan Justuksen tassutkin trimmattua, kun äitini piteli poikaa kiinni. Aikamoista taistelua tassujen trimmaus kiinnipidosta huolimatta oli.  Nyt ainakin näyttää siltä, ettei Justuksella ole ihan niin kuuma kun pidemmällä turkilla. Olen tietysti muistanut pitää sille aina vesikuppia pihallakin, ettei jano pääse yllättämään.

Koulua on enää koeviikon verran jäljellä, jonka jälkeen suuntaan kesätöihin. Justuksen elämään loman alkaminen ei juurikaan vaikuta. Vasta heinäkuussa pääsen lomailemaan, eikä herran tarvitse viettää niin paljoa aikaa kodinhoitohuoneessa. Vaikka välillä tuntuu, että päivällä lepäily tekee sille ihan hyvää. Viikonloppuisin kun se ei malta nukkua ja on todella väsyneen oloinen sitten illalla.

Outdoor

Säiden lämmetessä Justus on rakastunut ulkoiluun. En meinaa saada sitä millään sisälle, joten joudun tarvittaessa houkuttelemaan herraa namien avulla pois ulkoa. Lämpimällä kuistilla on niin ihanaa makoilla, ettei sisällä olo jaksa millään kiinnostaa.

Välillä Justus muistuttaa lähinnä leijonaa, joka makoilee auringossa. Joinain päivinä poitsu saattaa olla lähes koko päivän ulkona, koska ei yksinkertaisesti suostu tulemaan sisälle. Aina kun menen itse ulos seuraksi, se hakee pallon tai frisbeen leikki-kaverin toivossa.

Onko muilla koiran omistajilla ollut samanlaisia kokemuksia? Justus ainakin tuntuu rakastavan täydellä sydämmellä kesää. Kylmän talven jälkeen herralle maistuu niin hyvin lämmin ulkoilma, ettei sisällä nukkuminen kiinnosta laisinkaan. Onhan se hyvä, että herra saa vähän raitista ilmaa.