Tasapainotyyny

Kokeilin ensimmäisen kerran tasapaino-tyynyä jo pentujen agility-ryhmässä. Meille sanottiin, että kannattaa treeneissä hyödyntää odottelu aika ja testata tuota kummallista kapistusta.

 

Kyseessä on siis ihmisille tarkoitettu tasapainotyyny, jota ilmeisesti käytetään esimerkiksi istumisen aktivoimiseksi. Koirilla tyynyä voidaan käyttää niin, että etutassut asetetaan tyynylle. Tämä vahvistaa koiran keskivartalon lihaksia.

Justuksella etutassut asettuivat hienosti tyynylle, joten päädyimme kokeilemaan haastavampaa versiota. Herran piti pyöriä ympyrää samalla pitäen etutassut tyynyllä. Harjoite tehostaa entisestään keskivartalon lihasten treeniä.

Treenin välissä täytyy tiestysti muistaa aina palkkaus, jotta palo tekemiseen säilyy. Ensimmäisessä kuvassa Justus istuu, vaikka tosiaan ei ole tarkoitus, että harjoituksen aikana pylly laskeutuu lattiaan. Pojalta temppu on sujunut jo lähes vuoden, joten se alkaa olla jo tuttua juttua.

No pain, no gain

Tekstin otsikko ei varsinaisesti kuvasta meidän treenailujamme, paitsi sillä tavoin, että hermoni ovat välillä melko tiukilla treeneissä. Eli jos en olisi kestänyt kaikkia vaikeuksia mitä Justuksen keskittymisessä ym. on ollut, emme varmasti olisi edistyneet yhtä pitkälle missä olemme nyt.

Ajattelin siis kirjoittaa hieman tämän hetkisestä agility-treenailustamme. Olemme nyt Tähtitekniikan viikkoryhmässä. Maanantaina on viimeinen kerta ennen kesä-kauden alkua. Emme jatka kyseisessä seurassa enää kesällä, koska tulin siihen tulokseen, että treenailemme kesällä vaan omassa pihassa ja satunnaisesti esimerkiksi tokoa yksittäisillä kursseilla.

Miksi näin? Koska Justuksen motivaatio on ollut viime aikoina kadoksissa ja hajut tuntuvat kiinnostavan treenailua enemmän. Lisäksi en halua kesälomalla rajoittaa spontaania reissailua yms. sidonnaisen harjoitus-aikataulun takia. Yksi treeni-kerta kun maksaa sen 15 euroa, eikä sitä ihan mielellään heitä hukkaan.

Jatkamme todennäköisesti taas syksyllä Tähtitekniikassa treenailua. Jospa Justus löytäisi kesän aikana taas uutta puhtia hommaan ja unohtaisi pikkuhiljaa houkuttelevat hajut ympärillään. Tiedostan kyllä, että poika on tullut siihen ikään, jossa erityisesti toisten urosten hajut saattavat kiinnostaa. Ei kai siihen auta muu kuin pitää riittävää kuria ja näyttää, että sillon kun treenataan, treenataan.
 

Onneksi meillä on kotipihassa pieni agility rata, jonka avulla voimme harjoitella kotona. Kirjoitin radastamme viime kesänä. Ajattelin, että tekisin vielä uuden postauksen tässä ilmojen lämmetessä koti-treeneistämme. Kotona on ainakin se hyvä puoli, ettei ohjattujen harjoitusten tavoin kulu odotteluun aikaa. Viikkoryhmässä jokaista koiraa kohtaan on vain noin vartin treeni-aika ja loput 45 minuuttia kuluu odotellessa omaa vuoroa.

Passé

Lupasin jo kauan sitten laittaa kuvan Justukselle opettamastani tempusta. Tässä kuvia, vaikkakin melkein puoli vuotta myöhässä. Pahoittelen hajamielisyyttäni. Tempun nimi on siis "passe" niinkuin otsikosta saattaa huomata. Tempussa Justus istuu tavallaan polviensa päällä nostaen kädet ilmaan.

En tiedä mistä keksin asennolle kyseisen nimen. Baletissa on asento nimeltä passe, mutta se ei kyllä muistuta Justuksen lähinnä mangustia muistuttavaa istuntaa. Pongasin agility-treeneissä yhden koiran, joka treenasi mangustimaista asentoa, joten päätin haluavani opettaa sen myös Justukselle. Ilman käsiä temppu vaatii vielä hieman treeniä, mutta kyllä sekin jo onnistuu.

Helppo hymyillä

Pääsin vihdoin inssistä läpi, jihuu! Huomenna suuntaamme yhteislenkille Merin ja Mimosan kanssa. Jännittää vähän, koska ajan ekaa kertaa autolla ihan yksin. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin. En malta odottaa, kun pääsemme ajelemaan agilityyn kahdestaan. Lisäksi voimme käydä muuallakin lenkkeilemässä, kun aina vaan omilla kotikulmilla.

Ostin tänään Justukselle matkahäkin. Myin edellisen Tori.fi sivustolla, koska se oli liian iso. Uusi häkki sen sijaan taitaa olla vähän liian pieni. Luultavasti joudun käydä vaihtamassa sen kokoa isompaan, koska herralla oli vaikeuksia päästä häkkiin sisälle. Huomenna testataan, tuleeko kyseisen häkin kanssa matkustamisesta mitään, vai täytyykö se käydä vaihtamassa.

Menemme siis Merin ja Mimosan kanssa lenkkeilemään koti-paikkakuntani lenkkipoluille. On ihanaa katsella kun Justus ja Mimosa leikkivät yhdessä. Koiruudet sopivat hirmu hyvin yhteen, varsinkin, kun Mimosa on tyttö ja Justus poika. Muille pojille Justus nimittäin saattaa hieman ärhennellä, mutta tytöistä se tykkää kovasti.

Eläinlääkärissä

Tänään kävimme Justuksen kanssa eläinlääkärissä 1-vuotisterveystarkastuksessa. Poitsu sai rokotuksen ja lisäksi eläinlääkäri teki sille perustutkimuksen. Käynnistä oli paljon hyötyä, koska olen miettinyt, pitäisikö Justusta käyttää silmän takia lääkärillä. Nyt silmä-ongelma hoitui kaiken muun ohessa. Aluksi poika ujosteli lääkäriä, mutta muutaman herkkupalan jälkeen kaikki alkoi sujua hienosti.

Paino oli noussut nelisen kiloa viime käynnistä. Poika on kasvanutkin ihan huimasti, joten oletuksena olikin, että paino on noussut. Viimeksi kävimme eläinlääkärillä neljä-kuukautistarkastuksessa. Nyt Justus siis sai rokotuksen parvoripulia, penikkatautia, kennelyskää ja raivotautia vastaan. Pistoa herra ei edes huomannut kaiken muun ihmettelyn keskeltä.

Eläinlääkäri tutki Justusta todeten, että herra on hyvässä kunnossa. Hampaissa oli hieman hammaskiveä, ja sainkin tehtäväkseni ruveta harjaamaan pojan hampaita päivittäin. Minusta tuo kuulostaa vähän kummalliselta harjailla koiran hampaita, mutta minkäs teet. Justuksen ulos pulpahtaneesta silmästä sain sellaiset ohjeet, että sitä pitää käydä näyttämässä koirien silmälääkärille.

Lisäksi sain omasta pyynnöstäni ohjeita koiran kynsien leikkaamiseen. Suunnitelmissani on ollut käyttää Justusta sen kasvattajalla kynnen leikkuussa, mutta lisäksi sain vinkkejä paikoista, jossa kynsien leikkaamista tehdään edullisesti. Justus kun tuppaa rimpuilemaan niin, etten saa itse sen kynsiä kunnolla leikattua.

Spring is coming

Kevät etenee kovaa vauhtia. Näin jo viikko sitten ensimmäisen leskenlehden tien poskessa. Muistaakohan Justus vielä millaista on kesällä. Ainakaan keväästä se ei taida muistaa, kun oli vielä niin pieni. Tai en tiedä muistaako koirat yleensäkkään mitään.

Viime viikkoina lumien sulettua on tullut taas kunnon rapakelit. Herran tassuihin tarttuu mukavasti savea hiekkaisilta teiltä, joita talomme läheisyydessä on. Lähes joka ulkoilun jälkeen saan kiikuttaa Justuksen suihkuun tassun pesulle. Pesuhuoneen lattia on aivan hiekassa jokaisen pesun jälkeen.

Olen ollut jo kaksi kertaa inssissä, mutta en ole päässyt läpi. Jännitys on aina pilannut suoritukseni. Olisi jo ihanaa päästä ajelemaan Justus kyydissä agility-treeneihin. Luin netistä Hurttahuoneen järjestämästä koira-leiristä. En ole vielä ilmottautunut, kun en oikein tiedä haluaisinko mennä sinne. Yläikärajana leirillä on 18-vuotta eli olisin luultavasti vanhin leirillä.

Justus on tavalliseen tapaansa syönyt hyvin, lenkkeillyt ja nukkunut makeita koiran unia. Mikäs sillä kesää odotellessa. Hieman pettyneeltä poitsu vaikutti, kun eräänä päivänä ulkona ei enää ollutkaan lunta, josta tehdä lumipalloja. Pallojen perässä juokseminen kun tuntuu olevan maailman parasta hommaa. Ehkä vaihdamme nyt lumipallot tavallisiin palloihin.

Vedonestovaljaat

Ostin viime talvena Justukselle vedonestovaljaat. Valjaat ovat olleet hyvin tarpeelliset, sillä ilman niitä herra riuhtoo hihnassa kuin viimeistä päivää. Ostin valjaat Lielahden Wuffista. Oikeastaan sain ne ilmaiseksi, koska kanta-asiakaskortilleni oli kertyntyt mukavasti bonusta.

Vedonestovaljaissa on siis kaksi lenkkiä, jotka pujotetaan jalkojen läpi. Lenkkien toiset päät yhdistyvät hihnaksi eli jos koira vetää, lenkit kiristyvät jalkojen ympärillä. Justuksella valjaista on todellakin ollut hyötyä, eikä poitsu vedä niiden kanssa lainkaan.

Välillä kun epähuomiossa lähden herran kanssa lenkille pelkän kaulapannan kera, meinaa itseltäni mennä hermo jatkuvaan kiskomiseen.  Vastaan tulevat ihmiset, linnut ja tiellä olevat kivet saavat Justuksen vetämään niin, ettei se saa kunnolla edes happea. Taitaa olla Justuksellekkin parempi, että käytämme vedonestovaljaita.

Luulen, ettei vetäminen tee koiran nivelille kauhean hyvää. Herralla on varmasti huomattavasti mukavampaa lenkillä, kun sen ei tarvitse läähättää hapenpuutteessa kaulapannan kuristaessa kaulassa. Vedonestovaljaat eivät siis purista jalkoja, ellei koira vedä. Voin suositella jokaista innokkaan koiran omistajaa hankkimaan tälläiset arjen helpottajat!