Baanat kutsuu

Sain Justuksen häkin myytyä Tori.fi sivustolla. Nyt olen alkanut etsiä uutta, hieman pienempää versiota kevythäkistä. Kun alan itse ajaa autoa, tarvitsen herralle kunnon häkin, ettei se ajelehdi autossa miten sattuu. Itselläni oli inssi viime viikolla, mutta en päässyt ekalla kerralla läpi. Saa nähdä miten käy toisella yrityksellä perjantaina.

On mahtavaa päästä sitten ajelemaan ilman, että joku on aina kuskaamassa. Pääsen huristelemaan esimerkiksi agility-treeneihin Justuksen kanssa. Olen miettinyt, että jos ostaisin Koirakoutsi-areenalle kuukausikortin, niin voisimme alkaa poitsun kanssa treenaamaan enemmän kun kerran viikossa. Nykyinen kerran viikossa tuntuu aika vähäiseltä, varsinkin, kun treeni aikaa jää vaan noin vartti koirakkoa kohden.

En ilmottautunut agility-ryhmäämme kesäkaudeksi, koska ajattelin, että voimme hyvin treenata omalla pihallamme. Tietysti hallilla on kunnon välineet ja opetus, mutta en halua suunnitella kesälomaani aina sen mukaan, että täytyy olla kotona treenipäivänä. Yksi treenikerta kun maksaa sen 15 euroa. Kuukausikortti voisi olla hyvä jo kesäksi, niin pääsisi treenailemaan sillon kun itselle parhaiten sopii.

Ennen ruokailua

Olen opettanut Justukselle pennusta lähtien, että ennen kun se saa ruuan, täytyy malttaa istua hetki paikallaan. Alla olevissa kuvissa herra odottaa lupaa käydä synttärikakkunsa kimppuun. Käytännössä Justus siis istuu paikoillaan, vaikka laskenkin ruokakupin jo maahan.

Vasta kun sanon "vapaa", saa poitsu nousta istumasta. Tällä olen pyrkinyt lisäämään Justuksen malttavaisuutta, joka tuntuu olevan välillä vähän kateissa. Käytännöstä on hyötyä myös agilityn puolella. Herralla nimittäin on ollut ongelmia aloituksen kanssa, kun pitäisi pysyä paikallaan käskyyn asti.

Olen todennut tavan erittäin hyväksi. Ensinnäkin se lisää omaa johtajan asemaani, ottaen huomioon, että koiran maailmassa vallitsee täysi luokkajärjestys.  Lisäksi se rauhoittaa herran hetkeksi aloilleen, sillä ruoka-aika on usein se kaikista vilkkain hetki päivästä. Ja kuten aiemmin totesin, siitä on apua myös agilityssä.

Justus oppi todella nopeasti odottamaan käskyä. Ensimmäillä kerroilla pentu oli hieman hämmentynyt, mutta jo muutaman kerran jälkeen odottelu alkoi sujua. Voin suositella tälläistä käytäntöä kaikille, joilla se ei vielä ole käytössä.

Justus 1v.

Tänään vietettiin Justuksen 1-vuotis syntymäpäiviä. Aamu alkoikin melko juhlavasti, kun heräsin siihen, että perheeni huuteli Justusta oven raosta. Poika oli päässyt karkaamaan raolleen jääneestä ovesta ja huiteli naapurin pihassa kuulematta sanaakaan. Lopulta isäni lähti hakemaan herraa ja saikun saikin sen napattua mukaansa.

Kun olimme saaneet Justuksen takaisin sisälle, aloin tehdä sille herkku-aamupalaa. Synttäreiden kunniaksi päätin tehdä sille oman kakun. Olin ostanut valmiiksi jääkaappiin koiranmakkaraa, jota en yleensä herralle tarjoile. Leikkasin makkarasta siivuja, jotka kasasin kupin pohjalle. Päälle taiteilin juuston jämästä sydämmen muotoisen koristeen.  Lisäksi leikkasin kurkusta kynttilää musituttavia pötkylöitä, jotka upotin makkaraan.

Hyvin taisi kakku sankarille maittaa. Askartelin eilen Justukselle synttärihatun, kuten kuvista voi huomata. Lahjaksi herra sai kaulapantaan kiinnitettävän nimikyltin, jonka toisella puolella lukee oma puhelinnumeroni. Edellinen kyltti tippui jonnekkin, enkä koskaan löytänyt sitä. Yhteystiedot on kuitenkin hyvä löytyä uusien karkureissujen varalta. 

Itse jouduin lähtemään töihin, joten en voinut viettää Justuksen kanssa synttäri-päivää. Muu perhe jäi kotiin, joten ihan yksin poitsu ei joutunut juhlimaan. Illalla kotiuduttuani kävimme vielä lenkillä. Justus sai äidiltäni lahjaksi uusia luita ja koulutusnameja. Itse ostin nimikyltin lisäksi herralle jättiläismäisen luun, josta kirjoitinkin jo viime postauksessa.

Huomenna luvassa on virpomispäivä. Saa nähdä, miten Justus suhtautuu ovella vieraileviin noitiin. Pikkusiskoni on innokkaasti lähdössä virpomaan ja todennäköisesti saan lähteä mukaan vahdiksi. Onnea kaikille Justuksen sisaruksille!

Greetings

Ostin Justukselle tänään luun, joka on lähes yhtä suuri kuin poika itse. Tuntuu vaan, että se syö tavallisen kokoiset luut alle kymmenessä minuutissa. Toivottavasti suurempi luu kestää edes pari päivää. Kovasti herra alkoikin jo jyrsiä sitä, vaikka hädin tuskin jaksoi kantaa L-kokoisille koirille tarkoitettua luutaan.

Laitoin Tori.fi sivustolle myyntiin Justuksen häkin. Jos jollakin on tarvetta häkille, voi ottaa minuun yhteyttä. Häkki oli poitsulle vähän turhan suuri, eikä edes mahtunut kunnolla pieneen autoomme. Jos siis omistat suuren auton ja koiran, niin lähes käyttämätön häkki olisi tarjolla! Hinnaksi laitoin kolmekymmentä euroa, koska häkki ei ole ollut kertaakaan käytössä.

Ylihuomenna tosiaan juhlitaan Justuksen synttäreitä. Olen jo valmistellut synttärikakun. Laitan sitten viikonloppuna kuvia sankarista. Lahjaksi herra saa ainakin uuden nimikyltin kaulapantaansa, koska edellinen tippui jonnekkin ja katosi. Toivottavasti tällä kertaa kyltti pysyy paremmin kiinni. Lisäksi ajattelin ostaa Justukselle jonkin uuden lelun tai herkun.

9 päivää

Aivan uskomatonta, että herra täyttää reilun viikon päästä vuoden. Aika on hurahtanut ihan liian nopeasti. Vastahan ajoimme kotiin kasvattajalta pieni Justus vilttiin käärittynä. En ole edes huomannut pojan kasvamista. Vasta valokuvista huomaa miten se onkin kasvanut vuoden aikana.

Ajattelin tehdä pojan synttärien kunniaksi postauksen, johon kerään kuvia pienestä pennusta tähän päivään. Ehkä sitten te lukijatkin huomaatte, kuinka suuri muutos herrassa on tapahtunut. Ja muutos on niin psyykkinen kun fyysinenkin. Pojasta on kasvanut itsenäinen jukuri-pää, jota kiinnostaa niin tytöt, kun toisille uroksille räyhääminenkin. Justus on uskaltautunut kokeilemaan omia siipiään sen sijaan, että vain käpertyisi omistajan kainaloon.

Kuten kuvista voi huomata, kokeilin Justukselle silmälaseja. Justus hakee aina äitini yöpöydältä silmälasit ja alkaa jyrsimään niitä, joten päätin kostaa laittamalla lasit sen päähän. Vähän kummalliselta taisi tuntua katsella maailmaa suuremmilla vahvuuksilla.

Long time no see

Nyt olen vihdoin kotiutunut reissusta. Justuksella meni siskoni kanssa oikein hyvin. Ikävä kuulemma oli ollut ja yöt oli valvottu ulvoen. Justus oli istunut suurimman osan ajasta huoneeni ikkunan edessä. Huoneestani näkee tielle, joten poitsu luultavasti odotti koska tulen takaisin.

Täpinä olikin melkoinen kun vihdoin saavuin kotiin. Tänään poitsu on tiiviisti seurannut minua joka paikkaan, etten vaan pääse uudelleen livahtamaan. Heiteltiin äsken ulkona frisbeetä. Lumessa telmiminen taitaa olla aivan parasta liikuntaa. Justus hyppii hangessa frisbeen perässä, kun ei oikein pysty suuren lumimäärän vuoksi juoksemaan.

Poissa ollessani ikävöin Justusta melkoisesti. Vaikka olin poissa vaan muutamia päiviä, ajattelin poitsua monta kertaa. Ehkä olikin meille molemmille ihan hyväksi olla vähän aikaa erossa toisistamme. Jälleennäkeminen oli mitä iloisin, sillä olin ostanut pojalle tuliaiseksi herkku-tikun. Justus taas lirautti ilopissat eteisen lattialle.

Kevät alkaa jo olla ovella, mutta vielä on sen verran pimeää, ettei ulkona saa kovin hyviä kuvia. Kaikki ottamani kuvat ovat kovin synkkiä ja heilahtaneita. Kärsin alemmuuskompleksista katsellessani muiden blogien hyvälaatuisia kuvia, säästä riippumatta. Ehkä minunkin olisi aika alkaa panostaa valokuviin.