Just Us

Monet aina kysyvät, että mistä Justuksen nimi tulee. Oikeastaan vasta jälkeenpäin olen keksinyt erään selityksen. Aiemmin selittelin nimeä vaan sillä, että se kuulosti hyvältä ja tuntui sopivan pienelle pennulle. Sitten keksin, että nimihän tulee englannin kielen sanoista "just" ja "us."

Kerran kun poika oli kasvattajallaan hoidossa, päätin tehdä sen reppuun nimimerkin. Kirjoitin ihan vahingossa allekkain Just ja Us, vaikka tarkoituksena oli vaan kirjoittaa pojan nimi hienosti merkkiin. Silloin tajusin, että ehkä nimellä onkin ollut jokin merkitys. Päätin herran nimen ihan vaan, koska se kuulosti suloiselta.

Olin lukenut kauan erästä blogia, jonka kirjoittaja sai vauvan, jonka nimeksi tuli Justus. Ensin mietin, että säästäisinkö minäkin tuon nimen vauvalleni, mutta päädyin siihen, että vauvan saamiseen mennessä nimi-toiveeni ovat todennäköisesti muuttuneet tuhanteen kertaan. Niinpä Justuksesta tuli Justus.

Mikään nimi ei kyllä voisi sopia sille edes paremmin. Nykyisin nimi lyhenee helposti Julliksi perheeni kesken. Julkisilla paikoilla käytän Justusta, koska sehän se koiran nimi oikeasti on. Julli kuulostaa muutenkin vähän kyseenalaiselta.

Itsenäisyyspäivä

Joulu lähestyy, sillä tänään vietetään jo itsenäisyyspäivää. Ollaan Justuksen kanssa oltu vaan kotona tekemättä sen kummemmin mitään. Käytiin lenkillä aurinkoisessa pakkasilmassa ja puuhailtiin kotona kaikkea pientä. Eilen leivottiin talven ekat piparit. Justus ei harmikseen saanut maistaa taikinaa, koska sille tulee heti kirsikka-silmä, jos se syö vehnää. 

Kokeiltiin me tänään tehdä vähän agilityäkin, mutta se ei oikein onnistunut, sillä esteet oli ihan jäässä. Hyppyeste oli jäätynyt maahan kiinni ja yrittäessäni repiä sitä irti, meni se kokonaan rikki. Täytyy korjata se, kun maa sulaa jäästä. Tehtiin kuitenkin vähän kontakti-treeniä puomilla ja A:alla, kun ei rataa päästy tekemään.

Justuksella on mennyt viime aikoina agilityssä aika hyvin. Kepit on alkaneet sujua vähän paremmin ja kehitystä on selvästi havaittavissa. En ole vielä ihan varma, jatketaanko me keväällä, koska ryhmämme aika muuttuu. Toisaalta olisi kiva puuhailla poitsun kanssa, mutta toisaalta kirjoituksetkin vie aika paljon aikaa. Vaikka kyllähän agility voisi myös tukea kirjoituksiin lukua viemällä ajatuksia välillä muualle.

Aiomme vielä tänä iltana seurata linnanjuhlia telkkarista ja syödä ehkä hieman joulutorttuja. Justus taitaa olla niin väsynyt, kun ei ole koko päivänä malttanut nukkua, että odottaa jo sohvannurkkaan käpertyneenä juhlien alkua. Taidan mennä herran kanssa katselemaan vastaanottoa.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Gentleman

Helinää

Sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja käytyä Justuksen kanssa metsässä. Ollaan viimeksi käyty siellä varmaan joskus talvella. Justus oli kyllä ihan innoissaan ja juoksenteli edellä tuttuun tapaansa. Käytiin kävelemässä meidän tuttu lenkkimme lähellä olevassa metsässä.

Kuvissa Justus on lähdössä metsään. Se ei tykkää yhtään hihnasta, joten metsälenkit on sen vuoksi erityisen hauskoja, kun se saa olla vapaana. Koira saa muutenkin enemmän liikuntaa lenkin aikana, kun se saa juoksennella ensin edellä ja sitten hirmuista vauhtia takaisin tarkistamaan, ettei omistaja ole karannut mihinkään. Justus on ainakin aina metsälenkin jälkeen niin väsynyt, että se voisi nukkua vaikka koko loppupäivän.

Metsässä alkaa olla jo kauniita syksyn värejä. Ilmatkin ovat jo viilenneet sen verran, että ulos lähtiessä saa pukeutua lämpimästi. Meinasin jo kaivaa Justuksellekkin villurin esiin, mutta tulin siihen tulokseen, että vielä on ehkä vähän liian lämmin. Ei ole kuitenkaan kivaa, jos herralle tulee kauhea hiki. Kuitenkin sillä on paksu turkki nahkansa päällä.

Trimmasin eilen Justuksen. Kuvat on otettu jo aiemmin, joten niissä ei näy parturoitua poitsua. Tassujen trimmaaminen on vaan niin hankalaa, kun Justus rimpuilee niin kovasti. Nykyään tassut muistuttavat lähinnä valtavia aamutossuja, kun muuten laihalla pojalla on jättimäiset karvapallot jaloissaan. Voin laittaa lähiaikoina kuvaa, niin näette, miten hassuilta trimmaamattomat tassut näyttää muuten trimmatulla herralla.

Syksy on täällä

Vihdoin on yo-kirjoituksista selvitty ja on aikaa taas päivittää kuulumisia blogiin. Kirjoitin nyt syksyllä siis terveystiedon ja ainakin itsestä tuntui, että koe meni ihan hyvin. Tietysti koskaan ei voi olla varma kirjoittiko paperiin juuri niitä asioita mitä haettiin, mutta ainakin kertauskurssilla sain harjoitus esseistä täysiä pisteitä.

Justukselle kuuluu edelleen hyvää. Nyt sen ei enää tarvitse olla koko päivää yksin, koska pikkusiskoni on jo kasvanut niin isoksi, että ei enää käy iltapäiväkerhossa. Sisko pääsee aina hyvissä ajoin kotiin Justuksen kaveriksi. Toisaalta kyllä Justus taitaa jatkaa uniaan, vaikka sisko tuleekin kotiin. Ehkä sille on ihan sama, että nukkuuko se kodinhoitohuoneessa vai olohuoneen sohvalla.

Meillä alkoi viime sunnuntaina agility. Ollaan nyt siis edelleen Tähtitekniikan viikkoryhmässä. Meidän treeni-aika on sunnuntaisin. Ryhmässämme oli ainakin viimeksi vaan kaksi muuta meidän lisäksi, mutta en ole varma oliko joku ryhmäläinen vaan poissa. Ohjaajammekin pääsi vaihtumaan ja uusi ohjaaja ainakin vaikutti tosi mukavalta. Toivotaan, että uudet tuulet tuovat meille lisää intoa treeniin.

Ollaan toki pihallamme olevalla radallakin treenattu. Justus on tosi taitava. Voin lähiaikoina pyytää jonkun kuvaamaan meidän treenejä- olisi hauska näyttää lukijoillekkin miten ollaan kehitytty. Justuksen keskittyminen on jotain ihan eri maata kun vielä keväällä se oli. Voihan tietysti olla, että uros-koiralla on keväisin vähän kevättä rinnassa ja nartut mielessä. Katsotaan nyt, miten motivaatio pysyy yllä.

Justuksen tervehdys

Moi taas! Justus tässä pitkästä aikaa kirjoittaa. Mun kesäloma on sujunut oikein leppoisissa merkeissä. Oon saanut viettää päivät ulkona, kun Vilma on ollut kotona. Kesäkuussa Vilma oli töissä, niin jouduin olemaan aika paljon yksin.

Leikittiin Vilman ja sen pikkusiskon kanssa tänään hauskaa leikkiä. Tytöt puhalsi mulle saippuakuplia, joiden perässä sain juoksennella. Oon ihan hulluna saippuakupliin! Ne maistuu niin hyvälle. Leikin jälkeen olin niin väsynyt, etten jaksanut edes juoda, vaikka läähätin kun hullu. Ehkä ensi kerralla otan vähän iisimmin.

 

Vilma kertoi mulle tänään, että me saatiin paikka agilityryhmästä syksylle. Treenataan kuulemma sunnuntaisin samassa paikassa, missä oltiin viime kaudellakin. Toivottavasti saan sieltä uusia koira-kavereita. Viimeksi meidän ryhmässä oli mukava Pablo-koira, mutta nyt me ei taidettu päästä samaan ryhmään.

Vilmalla alkaa huomenna koulu, joten joudun taas olemaan yksin päivisin. Onhan se ihan mukavaa, niin saa nukkua rauhassa. Kesä on niin rankkaa aikaa, kun ei malta nukkua kaikkien ollessa kotona. Ehkä syksyn tullessa maltetaan treenatakkin enemmän, kun ei ole niin kuuma.

Wuh! Hauskaa loppukesää!

Uusi häkki

Ostin Justukselle oikeastaan jo toukokuussa uuden matkustishäkin. En tuolloin kerinnyt tai muistanut kertoa siitä täällä blogissa, joten saatte lukea häkistä näin jälkikäteen. 

Olin jo ehtinyt ostaa yhden yksilön ennen tätä, mutta se osoittautui aivan liian suureksi, eikä mahtunut autoomme. Päätin myydä tuon suuren version ja mennä kauppaan ostamaan uuden. Ostin sitten kevythäkin kun se oli alennuksessa, mutta kotiin mennessäni huomasin, ettei Justus mahtunutkaan sinne sisälle. Jouduin taas palauttamaan ostokseni.

Kyllästyneenä päätin, etten osta enää yhtään häkkiä ilman, että minulla on Justus mukana kaupassa. Päätökseni ei pitänytkään, sillä heti piipahtaessani eläinkaupassa mukaani tarttui kuvassa oleva uutukainen. Hinta oli noin neljäkymmentä euroa, koko on juuri sopiva ja häkki vaikuttaa erittäin kestävältä. Ostin häkin Tampereen Lielahdesta Kenneltarvike Teemeristä.

Häkin ovi on varustettu laadukkaalla sulkija-järjestelmällä, joka vaikutti paljon käytännöllisemmältä kuin käännettävät kiinnittimet. Lisäksi häkin saa ottaa myös lentokoneeseen, vaikka tuskin olemme ihan heti sinne menossa. Ostin lisäksi automme ikkunaan "Koira kyydissä" kyltin. Olen itse ajellut viime aikoina aiempaa enemmän ja Justuskin on päässyt nauttimaan uudesta häkistään takapenkillä.

Heinäkuun kuulumisia

Kesä on jo pitkällä, eikä olla päästy Justuksen kanssa vielä kertaakaan uimaan. Haluaisin innolla kokeilla, että pulahtaako poika ihan itse järveen vai täytyykö se sinne kantaa. Viime aikoina Justus on päässyt viettämään paljon aikaa ulkona, koska vanhempani ovat lomalla. Itse olen vielä muutaman päivän töissä, mutta koska vanhemmat ovat päivisin kotona, ei pojan tarvitse olla yksin.

Tehtiin tänään ekan kerran pitkään aikaan agilityä. Se sujui aika hyvin. Justus on selvästi saanut lisää motivaatiota tauon aikana, sillä nyt se jaksoi keskittyä treenaamiseen ympärillä olevien hajujen sijaan. Tosin juuri kun olimme aikeissa lopettaa, päätti herra lähteä karkuun. Onneksi se juoksi vaan suuren pihamme metsineen pari kertaa ympäri ja tuli kiltisti takaisin luokseni.

Emme ole kerinneet käydä edes metsässä koko kesänä. Olisi ihanaa taas päästä keräämään mustikoita, joita kuulemma pystyy jo keräämään ihan kunnolla. Ehkä saamme aikaiseksi lähteä Justuksen kanssa marjaan, kun oma lomani alkaa. Justus kun rakastaa mustikoiden napsimista suoraan pensaasta. Metsässä lenkkeily tuntuu muutenkin olevan sille mieleistä, kun saa juosta vapaasti ympäriinsä hajujen perässä. Viimeistään syksyllä lupaan parantaa tapani ja lähteä pojan kanssa metsään.

Justus pitäisi taas trimmata kesäkuntoon. Turkki tuntuu kasvavan sellaista vauhtia, etten meinaa pysyä perässä. Parin viikon välein täytyy trimmata, jos haluaa turkin pysyvän lyhyenä. Jalkojen trimmaus on kuitenkin niin hankalaa, etten saa sitä tehtyä ilman, että joku pitää pojasta kiinni. Ajattelin tehdä lähiaikoina postauksen, johon ottaisin kuvia trimmaus-operaatiostamme. Kiinnostaisiko sellainen?

Siskon hoivissa

On vierähtänyt jo yli kuukausi siitä, kun viimeksi päivitin blogia. Aiheet on olleet aika vähissä ja kesätöiden vuoksi olen ollut melko kiireinen. Blogin ääreen palaamisen kynnys aina vaan kasvaa, mitä kauemmin antaa asian olla. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa vähän kuulumisia.

Palasin tänään kymmenen päivän reissulta Espanjasta. Justus oli isosiskoni hoivissa tai oikeastaan isosiskoni kävi kotonamme hoitamassa Justusta. Tämä oli melko toimiva ratkaisu, koska pelkäsin, miten herra pärjäisi uudessa ympäristössä yksin.  Nyt Justuksen ei siis tarvinnut liikkua talostamme lenkki-maisemia pidemmälle.

Siskoni kertoi Justuksen olleeen hieman levoton. Poika oli ulvonut yöllä ja pissinyt sisälle. Lisäksi parit kengät olivat saaneet kyytiä, mutta muuten reilun viikon lomailu sujui hyvin. Tänään astuessani ovesta sisälle herra pissasi välittömästi valtavat ilopissat jaloilleni. Hännän heilutuksesta ei meinannut tulla loppua varsinkaan, kun päätin viedä sen heti kunnon lenkille.

Nyt poitsu nukkuu tyytyväisenä sängylläni. Aina kun vilkaisen sen suuntaan, alkaa häntä takoa välittömästi lattiaa. Taisi herralla olla aika ikävä- ja olihan minullakin sitä. Ostin sille tuliaiseksi koirien pelastusjärjestön järjestämästä tapahtumasta Hessu Hopo-vinkulelun. Justus on kulkenut koko illan ympäri taloa ylpeänä uusi lelu suussa. Toivotaan, että tänä yönä unikin maistuu paremmin.

Vuosi sitten...

...istuin autossa pieni paketti kainalossa.

Justus on ollut tasan vuoden meillä!

Rakastan elämää

 "Minä rakastan hautausmaita
Mullantuoksuista hämärää
Sadepäiviä joutilaita
Heinäsirkkojen sirinää
Minä tahdon syntyä sylissäs
Ja kuolla kuiskien sulle
Pieniä sanoja sydämen
Runoja rakastetulle"

"Minä rakastan tätä elämää
Elämää kaikkineen
Pimeitä polkuja, aurinkoteitä
Raakoja omppuja, rinkeleitä
Iloa, surua, ikävää"

"Minä rakastan elämää

Minä rakastan käkkyräpuita
Kesän lämmintä huminaa
Pikkuvauvojen naurusuita
Talven laulua valkeaa
Tahdon antaa itseni sinulle
Ja olla täydemmin tässä
Tanssia nauraen kanssasi
Kasteessa kimmeltävässä"

Laulun sanat: Johanna Kurkela- Minä Rakastan Elämää

Uutukaisia

Isäni rakensi Justukselle uusia esteitä viikonloppuna. Vanha A oli käynyt kovin pieneksi ja alkoi olemaan jo vähän vaarallinen. Justus nimittäin tippui siitä yrittäessään juosta sen yli. Uusien esteiden lisäksi meillä on siis putki ja yksi vanha hyppy-este.

Saimme rataamme siis uuden A:n, puomin ja uuden hyppy-esteen. Kaikki esteet on ihan netistä otettujen ohjeiden mukaan tehtyjä, joten ne ovat mittasuhteiltaan kisoissa käytettävien veroisia. Rakensin myös kepit vanhoista harjan varsista, mutta ne vaativat vielä hieman hiomista.

Pihallamme on sopivasti tilaa omalle radalle. Nyt pääsemme harjoittelemaan rauhassa ja ihan niin paljon kun huvittaa. Agilityhallissa kun on aina vaan se vartti aikaa treenata. Uskon, että omasta radasta on Justukselle tosi paljon hyötyä.

Aloittelimme jo eilen harjoittelua. Teimme ensin ihan vaan yksi este kerrallaan esimerkiksi esteen tarjoamista. Sen jälkeen kokeiltiin tehdä ihan kunnolla rataa ja se onnistuikin tosi hyvin. Justus juoksi ihan innolla esteeltä toiselle, eikä edes jäänyt haistelemaan, kuten normaalisti treeneissä.

Olen huomannut kuinka suuri vaikutus sosiaalisella palkkaamisella on Justuksen suoritukseen. Kotona uskallan avoimemmin kehua ja tsempata poikaa, kun taas ohjatuissa treeneissä olen hieman pidättyväisempi. Tsemppaaminen tuo Justukselle hirmuisesti intoa harjoitella. Hännän heilumisesta ja treenaamiseen keskittymisestä voi huomata, että kehumisella todella on merkitystä.

Mitäs me?

En ole yli viikkoon kirjoitellut blogiin mitään. Nyt on vihdoin aika katkaista hiljaisuus ja tulla kertomaan kuulumisiamme. Lähi päivinä tulen myös tekemään postauksen uudesta agility-radastamme, joka on saanut päivitystä uusien esteiden muodossa.

Justus voi hyvin. Se on nauttinut kesäisestä säästä ottamalla kaiken irti auringossa loikoilusta. Lenkkeilykin on maistunut, vaikka välillä on tainnut olla aikamoisen kuuma. Trimmasin herran viikonloppuna, jotta sen olisi vähän helpompi olla, sillä parina päivänä mittari on näyttänyt +25 astetta.

Sain tosiaan Justuksen tassutkin trimmattua, kun äitini piteli poikaa kiinni. Aikamoista taistelua tassujen trimmaus kiinnipidosta huolimatta oli.  Nyt ainakin näyttää siltä, ettei Justuksella ole ihan niin kuuma kun pidemmällä turkilla. Olen tietysti muistanut pitää sille aina vesikuppia pihallakin, ettei jano pääse yllättämään.

Koulua on enää koeviikon verran jäljellä, jonka jälkeen suuntaan kesätöihin. Justuksen elämään loman alkaminen ei juurikaan vaikuta. Vasta heinäkuussa pääsen lomailemaan, eikä herran tarvitse viettää niin paljoa aikaa kodinhoitohuoneessa. Vaikka välillä tuntuu, että päivällä lepäily tekee sille ihan hyvää. Viikonloppuisin kun se ei malta nukkua ja on todella väsyneen oloinen sitten illalla.

Outdoor

Säiden lämmetessä Justus on rakastunut ulkoiluun. En meinaa saada sitä millään sisälle, joten joudun tarvittaessa houkuttelemaan herraa namien avulla pois ulkoa. Lämpimällä kuistilla on niin ihanaa makoilla, ettei sisällä olo jaksa millään kiinnostaa.

Välillä Justus muistuttaa lähinnä leijonaa, joka makoilee auringossa. Joinain päivinä poitsu saattaa olla lähes koko päivän ulkona, koska ei yksinkertaisesti suostu tulemaan sisälle. Aina kun menen itse ulos seuraksi, se hakee pallon tai frisbeen leikki-kaverin toivossa.

Onko muilla koiran omistajilla ollut samanlaisia kokemuksia? Justus ainakin tuntuu rakastavan täydellä sydämmellä kesää. Kylmän talven jälkeen herralle maistuu niin hyvin lämmin ulkoilma, ettei sisällä nukkuminen kiinnosta laisinkaan. Onhan se hyvä, että herra saa vähän raitista ilmaa.

Tasapainotyyny

Kokeilin ensimmäisen kerran tasapaino-tyynyä jo pentujen agility-ryhmässä. Meille sanottiin, että kannattaa treeneissä hyödyntää odottelu aika ja testata tuota kummallista kapistusta.

 

Kyseessä on siis ihmisille tarkoitettu tasapainotyyny, jota ilmeisesti käytetään esimerkiksi istumisen aktivoimiseksi. Koirilla tyynyä voidaan käyttää niin, että etutassut asetetaan tyynylle. Tämä vahvistaa koiran keskivartalon lihaksia.

Justuksella etutassut asettuivat hienosti tyynylle, joten päädyimme kokeilemaan haastavampaa versiota. Herran piti pyöriä ympyrää samalla pitäen etutassut tyynyllä. Harjoite tehostaa entisestään keskivartalon lihasten treeniä.

Treenin välissä täytyy tiestysti muistaa aina palkkaus, jotta palo tekemiseen säilyy. Ensimmäisessä kuvassa Justus istuu, vaikka tosiaan ei ole tarkoitus, että harjoituksen aikana pylly laskeutuu lattiaan. Pojalta temppu on sujunut jo lähes vuoden, joten se alkaa olla jo tuttua juttua.

No pain, no gain

Tekstin otsikko ei varsinaisesti kuvasta meidän treenailujamme, paitsi sillä tavoin, että hermoni ovat välillä melko tiukilla treeneissä. Eli jos en olisi kestänyt kaikkia vaikeuksia mitä Justuksen keskittymisessä ym. on ollut, emme varmasti olisi edistyneet yhtä pitkälle missä olemme nyt.

Ajattelin siis kirjoittaa hieman tämän hetkisestä agility-treenailustamme. Olemme nyt Tähtitekniikan viikkoryhmässä. Maanantaina on viimeinen kerta ennen kesä-kauden alkua. Emme jatka kyseisessä seurassa enää kesällä, koska tulin siihen tulokseen, että treenailemme kesällä vaan omassa pihassa ja satunnaisesti esimerkiksi tokoa yksittäisillä kursseilla.

Miksi näin? Koska Justuksen motivaatio on ollut viime aikoina kadoksissa ja hajut tuntuvat kiinnostavan treenailua enemmän. Lisäksi en halua kesälomalla rajoittaa spontaania reissailua yms. sidonnaisen harjoitus-aikataulun takia. Yksi treeni-kerta kun maksaa sen 15 euroa, eikä sitä ihan mielellään heitä hukkaan.

Jatkamme todennäköisesti taas syksyllä Tähtitekniikassa treenailua. Jospa Justus löytäisi kesän aikana taas uutta puhtia hommaan ja unohtaisi pikkuhiljaa houkuttelevat hajut ympärillään. Tiedostan kyllä, että poika on tullut siihen ikään, jossa erityisesti toisten urosten hajut saattavat kiinnostaa. Ei kai siihen auta muu kuin pitää riittävää kuria ja näyttää, että sillon kun treenataan, treenataan.
 

Onneksi meillä on kotipihassa pieni agility rata, jonka avulla voimme harjoitella kotona. Kirjoitin radastamme viime kesänä. Ajattelin, että tekisin vielä uuden postauksen tässä ilmojen lämmetessä koti-treeneistämme. Kotona on ainakin se hyvä puoli, ettei ohjattujen harjoitusten tavoin kulu odotteluun aikaa. Viikkoryhmässä jokaista koiraa kohtaan on vain noin vartin treeni-aika ja loput 45 minuuttia kuluu odotellessa omaa vuoroa.

Passé

Lupasin jo kauan sitten laittaa kuvan Justukselle opettamastani tempusta. Tässä kuvia, vaikkakin melkein puoli vuotta myöhässä. Pahoittelen hajamielisyyttäni. Tempun nimi on siis "passe" niinkuin otsikosta saattaa huomata. Tempussa Justus istuu tavallaan polviensa päällä nostaen kädet ilmaan.

En tiedä mistä keksin asennolle kyseisen nimen. Baletissa on asento nimeltä passe, mutta se ei kyllä muistuta Justuksen lähinnä mangustia muistuttavaa istuntaa. Pongasin agility-treeneissä yhden koiran, joka treenasi mangustimaista asentoa, joten päätin haluavani opettaa sen myös Justukselle. Ilman käsiä temppu vaatii vielä hieman treeniä, mutta kyllä sekin jo onnistuu.

Helppo hymyillä

Pääsin vihdoin inssistä läpi, jihuu! Huomenna suuntaamme yhteislenkille Merin ja Mimosan kanssa. Jännittää vähän, koska ajan ekaa kertaa autolla ihan yksin. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin. En malta odottaa, kun pääsemme ajelemaan agilityyn kahdestaan. Lisäksi voimme käydä muuallakin lenkkeilemässä, kun aina vaan omilla kotikulmilla.

Ostin tänään Justukselle matkahäkin. Myin edellisen Tori.fi sivustolla, koska se oli liian iso. Uusi häkki sen sijaan taitaa olla vähän liian pieni. Luultavasti joudun käydä vaihtamassa sen kokoa isompaan, koska herralla oli vaikeuksia päästä häkkiin sisälle. Huomenna testataan, tuleeko kyseisen häkin kanssa matkustamisesta mitään, vai täytyykö se käydä vaihtamassa.

Menemme siis Merin ja Mimosan kanssa lenkkeilemään koti-paikkakuntani lenkkipoluille. On ihanaa katsella kun Justus ja Mimosa leikkivät yhdessä. Koiruudet sopivat hirmu hyvin yhteen, varsinkin, kun Mimosa on tyttö ja Justus poika. Muille pojille Justus nimittäin saattaa hieman ärhennellä, mutta tytöistä se tykkää kovasti.

Eläinlääkärissä

Tänään kävimme Justuksen kanssa eläinlääkärissä 1-vuotisterveystarkastuksessa. Poitsu sai rokotuksen ja lisäksi eläinlääkäri teki sille perustutkimuksen. Käynnistä oli paljon hyötyä, koska olen miettinyt, pitäisikö Justusta käyttää silmän takia lääkärillä. Nyt silmä-ongelma hoitui kaiken muun ohessa. Aluksi poika ujosteli lääkäriä, mutta muutaman herkkupalan jälkeen kaikki alkoi sujua hienosti.

Paino oli noussut nelisen kiloa viime käynnistä. Poika on kasvanutkin ihan huimasti, joten oletuksena olikin, että paino on noussut. Viimeksi kävimme eläinlääkärillä neljä-kuukautistarkastuksessa. Nyt Justus siis sai rokotuksen parvoripulia, penikkatautia, kennelyskää ja raivotautia vastaan. Pistoa herra ei edes huomannut kaiken muun ihmettelyn keskeltä.

Eläinlääkäri tutki Justusta todeten, että herra on hyvässä kunnossa. Hampaissa oli hieman hammaskiveä, ja sainkin tehtäväkseni ruveta harjaamaan pojan hampaita päivittäin. Minusta tuo kuulostaa vähän kummalliselta harjailla koiran hampaita, mutta minkäs teet. Justuksen ulos pulpahtaneesta silmästä sain sellaiset ohjeet, että sitä pitää käydä näyttämässä koirien silmälääkärille.

Lisäksi sain omasta pyynnöstäni ohjeita koiran kynsien leikkaamiseen. Suunnitelmissani on ollut käyttää Justusta sen kasvattajalla kynnen leikkuussa, mutta lisäksi sain vinkkejä paikoista, jossa kynsien leikkaamista tehdään edullisesti. Justus kun tuppaa rimpuilemaan niin, etten saa itse sen kynsiä kunnolla leikattua.