Mitä Justus nykyään syö?

Kirjoitin viimeksi Justuksen ruokailusta kesällä. Nyt on poitsu on kasvanut jo lähes aikuiseksi koiraksi, joten ruokailuihinkin on tullut vähän muutosta. Olen pitäytynyt samassa ruoka-merkissä, sillä se tuntuu sopivan Justuksen vatsalle parhaiten.

Tein yhden ruoka-kokeilun syksyllä, mutta se osoittautui huonoksi. Justus ripuloi, eikä ruoka tuntunut maistuvan. Päädyin siis siirtymään takaisin vanhaan Pure naturaliin. Aiemmin olen antanut Justukselle Pure natural Puppy -ruokaa. Loppu syksystä siirryin kuitenkin aikuisten versioon kyseisestä sapuskasta.

Pure natural Adult Mediumin lisäksi poitsu saa lähes joka päivä kuppiinsa jotain ekstraa, kuten juustoa, kurkkua tai ruuan tähteitä. En ole toistaiseksi vähentänyt esimerkiksi koulutusnamien määrää tavallisesen ruuan määrästä, vaikka jossain niin suositellaan. Justuksen ruokahalu on kovin suuri, joten tuntuisi typerältä kituuttaa sitä nälässä.

Viimeisessä kuvassa on pojan ruokakuppi, annestelukuppi ja pipo. Pipoa käytämme edelleen ruokailujen aikana, vaikka nyt korvat ovatkin trimmatut, eivätkä ui niin helposti ruuassa. Pipo on kuitenkin kätevä luppakorvien puhtaana pysymisen vuoksi.

Cherry eye

Justuksella on ollut jo muutaman viikona ajan lähes päivittäin silmässä niin sanottu kirsikka. Kirsikka on yleinen juurikin amerikan cockerspanielilla. Kyseessä on esiin pullahtanut kyynelrauhanen. Jenkeillä luomet ovat sen verran löysät, että rauhanen pulpahtaa helposti ulos.

Aiemmin olen saanut kirsikan työnnettyä kevyesti takaisin silmän sisälle, mutta viime päivinä siitä on tullut lähes mahdotonta. Kyynelrauhanen ei enää painu silmän sisälle, vaan on jäänyt pysyvästi vilkkuluomen eteen. Huolestuttavinta on, että rauhanen on alkanut turvota ja punertaa, eli on mahdollisesti tulehtunut.

Googletin etsien tietoa tästä ongelmasta ja tulokseksi sain, että tulehtunut kirsikka silmä täytyy korjata kirurgisesti. Laitoin eläinlääkärille sähköpostia, että tekevätkö he tälläisiä toimenpiteitä. Nyt vaan odotellaan vastausta ja toivotaan, ettei tilanne enää pahene.

Synttäreitä ja agilityä

Kirjoittelu on jäänyt viime päivinä vähemmälle. Eilen saavutin täysi-ikäisyyden ja olin juhlistamassa sitä kaupungilla. Justus joutui olemaan yön ilman minua. Vanhempani kertoivat, kuinka poika ulvoi jokaista rasahdusta odottaen kotiin paluutani.

Muutenkin yö ilman turvallista omistajaa vaikutti levottomalta. Onneksi tänään poika pääsee taas nukkumaan sikeitä koiran unia kainalooni. Ulkona on onneksi huomattavasti lämpimämpi kuin viime aikoina on ollut. Nyt pääsemme taas lenkkeilemään poitsun kanssa tavalliseen tapaan :-)

En ole kirjoitellut agility-kuulumisista lähiaikoina. Olemme Justuksen kanssa nyt oikeassa viikkoryhmässä, eli kyseessä ei ole enää mikään pentujen ryhmä. Olemme alkaneet pikkuhiljaa tekemään rataa, vaikka jokaisella treenikerralla aloitamme tekemällä rataan valmistavia harjotteita.

Uusi agility-ryhmämme vaikuttaa mukavalta, vaikka ketään koirista ei ole päästetty haistelemaan Justusta. Taitaa olla melko yleinen ilmiö, ettei treeneissä leikitä toisten koirien kanssa?

Uusi ystävä

Meri ja hänen koiransa Mimosa vierailivat meillä sunnuntaina. Justus pääsi leikkimään Mimosan kanssa vihdoin kunnolla, sillä viimeksi Kaupin urheilupuistossa hihnat tuppasivat menemään solmuun koirien tutustuessa.

Mimosa on länsigöötanmaanpystykorva tyttö. Justus ja Mimosa ovat melkein täysin saman kokoisia, joten leikkiminen sujui koon puolesta erinomaisesti. Muutenkin kaksikko tuntui viihtyvän keskenään.

Kävimme metsässä lenkillä, jossa koirat saivat juosta vapaina. Kaksikko juoksenteli polulla kilpaa lumen pöllytessä ympärillä. Lenkin jälkeen annoimme koirien jatkaa leikkejään pihassamme. Ne painivat ja jahtasivat toisiaan ihan innoissaan.

Kävimme vielä sisällä, eikä Justus tuntunut olevan yhtään pahoillaan toisen koiran tulemisesta omalle reviirille. Olin ajatellut, että se haukkuisi ja yrittäisi puolustaa reviiriään, mutta päinvastoin koirat leikkivät ja halailivat toisiaan oikein ystävällisesti.

Justuksella ei ole kauheasti koira-kavereita, joten on tosi hyvä, että poika pääsee leikkimään Mimosan kanssa. Koirien leikit on kuitenkin aina koirien leikkejä, eikä ihminen osaa niitä korvata.

-30°C

Pakkasmittari lähentelee kolmeakymmentä astetta. Justus ei millään haluaisi lähteä ulos ja pari kertaa tarpeet on tehty olohuoneen matolle. Tänään päätin ottaa poikaa niskasta kiinni ja lähteä sen kanssa pakkaseen lenkille. Alun vastahakoisuuden jälkeen sain kuin sainkin pojan lähtemään.

Puin Justukselle uuden pukin kontista tulleen manttelin ja sen alle ihon myötäisen heijastinliivin lämmikkeeksi. Lisäksi pojan ylle päätyi ruokaillessa käytettävä pipo ja tassuihin sukista räätälöidyt töppöset. Kiinnitin parittomaksi jääneet sukat suurilla hiuslenksuilla poitsun tassuihin.

Aluksi Justus seisoi jäykistyneenä eteisessä, mutta lähdettyämme ulos se alkoi taas touhuta tavalliseen tapaansa. Taisi pieni ulkoilu tehdä hyvää, kun sai tehdä tarpeensa kunnolla paleltumatta. Poitsu ei edes vaikuttanut kovin jäätyneeltä. Kovin pitkiä lenkkejä ei näin kovissa pakkasissa kannata tehdä, ettei Justus palellu.

Lomafiiliksiä

Loma alkaa lähestyä loppuaan. Ajattelin kertoa hieman Justuksen lomasta ja siitä, mitä olemme puuhailleet. Suurimman osan ajasta olemme viettäneet kotona, eikä kovin kummoista kerrottavaa tällä kertaa ole. Pitkät metsälenkit ulkona ja joulun ihana tunnelma ovat kuitenkin tehneet lomastani lähes täydellisen.

Loman alettua valmistelimme joulua ankarasti siivouksen ja ruuanlaiton merkeissä. Joulua juhlittiin kotona ja Justus sai avattavakseen monta pakettia. Kinkkuakin poika sai maistettavakseen ja hyvin taisi maistua. Uusivuosi meni myös hyvin, eikä Justus edes haukkunut raketteja. Pelkäsin hieman etukäteen, kun olen lukenut useista sydänkohtauksen saaneista koiruuksista.

Joulun jälkeen olemme lenkkeillet raikkaassa ulkoilmassa päivittäin. Muutaman kerran olemme treenanneet omassa pihassa agilityä. Onneksi viikon päästä pääsemme taas ohjattuihin harjoituksiin.
Eilen olimme Merin kanssa Kaupin urheilupuistossa koirien kanssa. Justus ja Mimosa tulivat hyvin toimeen ja minullakin oli hauskaa :-)

Tervetuloa 2016!

"Elämä paiskoo joskus ovia kiinni aivan nenäsi edestä, mutta vain niin saat selville ne ovet, jotka ovat auki sinua varten."

Kuvassa Justus 3.6.2015 eli 2 ½ kuukauden ikäisenä.