Hiihtoloma kuulumisia

Heippa! Justus täällä pitkästä aikaa kirjoittelee. Mulla menee hyvin. Rakastan talvea ja lunta. Mun lemppari hommaa on lumipallojen perässä juokseminen, kun Vilma niitä mulle heittelee. Lumi on I-HA-NAA. Lumesta saa tehtyä palloja, jotka on ihan niinkun ne pallot, joita kesällä heitellään.

Aina ulkoilun jälkeen mua kutittaa kauheasti tassuihin, kun niihin on kiinnittynyt hirmuiset lumipallot. Vilma joutuu sulattamaan niitä lämpimässä suihkussa, etten joudu viettämään koko loppu päivää kodinhoitohuoneessa. Äiti ei oikein tykkää siitä, jos menen märillä tassuilla sisälle.

Vilma teki pari päivää sitten ison lumiukon meidän pihalle. Räksytin lumiukkoa koko loppu-illan, koska se vaikutti tosi epäilyttävältä. Ihan niinkun oikea ihminen. Lopulta Vilma hermostui ja joutui rikkomaan koko lumiukon. Ollaan lenkkeilty ahkerasti, kun nyt on niin ihanan leudot kelit. Rakastan pitkiä lenkkejä ja sen jälkeen kaivautumista sohvan nurkkaan nukkumaan.

Vilma lähtee parin päivän päästä reissuun, joten jään siskon hoiviin kotiin. Toivottavasti sisko osaa hoitaa mua hyvin. Vilma sanoi, että aikoo stressata koko matkan ajan, miten mulla menee. Ei kannata, koska aion olla kiltti poika. Lumista hiihtolomaa kaikille!

Silmä silmästä

Kirjoitin vähän aikaa sitten Justuksen tulehtuneesta silmästä. Soitin eläinlääkärille kysyen mahdollisista hoito-toimenpiteistä. Lääkäri totesi, ettei omalla paikkakunnallani tehdä kyseisiä toimenpiteitä, vaan täytyy mennä Tampereelle hoidattamaan silmää.

Ajattelin, että odotan hetken ja seuraan silmän tilannetta ennen hoitoon menemistä. En ole vieläkään varannut aikaa, koska nyt silmä on alkanut näyttää hieman paremmalta. Se ei enää punerra, vaan on melko vaalea. En ole kuitenkaan luomea työnnettyä takaisin silmän sisäpuolelle.

Enää poika ei aristele silmää, eikä se vaikuta olevan kipeä. Toivotaan, että silmä paranee itsekseen, jotta välttyisimme kalliilta eläinlääkäri-toimenpiteiltä. Vaikka tottakai vien Justuksen lääkärille, jos silmä alkaa näyttää huolestuttavalta- maksoi se kuinka paljon tahansa.

Ihanaa ystävänpäivää!

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa...", sanoi Puh katsoessaan Nasua. "...paitsi sinua ystäväni."

Suu täynnä multaa

Justus on oikea ahmatti. Se syö oikeastaan ihan mitä vaan, ihan mistä vaan. Olen yrittänyt opettaa sille, ettei keittiön pöydältä saa ottaa mitään. Silti lähes päivittäin poitsu etsii pöydältä syötävää. Välillä jopa toisten lautasilta.

Mikään tiukka kieltäminenkään ei auta kun pienen hetken. Heti kymmenen minuutin kuluttua Justus on unohtanut, mitä juuri äsken kiellettiin. Jenkit ovat kai sitten sen verran ahmatteja, ettei niiden ruokahalua karkoiteta ihan helpolla.

Välillä Justus nappaa lautaselta ruokaa. Silloin olen suuttunut sille oikein kunnolla, ja välillä vienyt sen toiseen huoneeseen. Esimerkiksi aamiaispöydässä ei kannata nousta hakemaan lisää juotavaa, ellei nosta leipiään toiselle pöydälle. Nimittäin takaisin tullessa leivät saattavat olla kadonneet.

Olen kokeillut esimerkiksi pelästyttää poitsua, jotta se saisi ikäviä muistoja pöydälle kurkkimisesta. Käsien läpäytys tai tömistely ei auta. Ei edes tiukka "ei" tunnu auttavan kymmentä minuuttia kauempaa. Ahmatti mikä ahmatti.
Vai onko teillä hyviä keinoja tälläisen ongelman ratkaisemiseksi?

Vapaana vai hihnassa?

Justusta on alkanut pikkuhiljaa kiinnostaa naapurissa asustavat koirat, erityisesti tytöt. Viime aikoina olen saanut hakea sitä milloin mistäkin halailemasta toisia koiruuksia. 

Kyllä Justus pysyy pihamme läheisyydessä, mutta sisälle tulon kanssa saa aina taistella viimeiseen asti. Lisäksi vieressämme olevalla tiellä kulkevat autot saavat joka kerta verenpaineeni koholle. Poitsu kun ei osaa yhtään varoa autoja.

Olen houkutellut poikaa sisälle herkkujen avulla, mutta sekään ei tunnu enää toimivan. Pari viikkoa sitten tein päätöksen, etten laske Justusta enää vapaana ulos, ellen mene itse mukaan. Viritin talomme ja autotallin väliin vaijerin, jota pitkin kulkee flexi-hihna. Justus saa liikkua melko vapaasti flexin mahdollistamalla alueella, mutta minun ei tarvitse jatkuvasti huolehtia, missä poika mahtaa seikkailla.
Aamuista on tullut huomattavasti helpompia, kun en meinaa joka kerta myöhästyä koulusta, kun joudun houkuttelemaan Justusta sisälle.

Luulen, että naapuritkin ovat loppujen lopuksi melko tyytyväisiä ratkaisuuni. Ei ainakaan tule vahingossa uutta perheenlisäystä, eikä autolla ajellessa tarvitse joka kerta pelätä puskasta hyppäävää Justusta.
Justuskaan ei ole toistaiseksi kapinoinut hihna-viritelmääni vastaan, sillä se pääsee kuitenkin lähes päivittäin lenkille tutustumaan pihan ulkopuoliseen maailmaan. Sisälle tulemisestakin on tullut paljon helpompaa, sillä poitsu tulee oven eteen istumaan tehtyään tarpeensa.

Sataa ropisee

Ulkona on ollut viime päivinä hirmu sateista ja synkkää. Justus ei mene mielellään hetkeksikään ulos. Tarpeet on tehty jo muutamaan kertaan sisälle, koska ulkona poitsu on vaan istunut kuistilla sateensuojassa. Onneksi lenkillä Justuksen on pakko astua ulos sateensuojasta ja käydä tarpeillaan muuallakin kuin olohuoneen matolla.

Märän kelin lisäksi on tosi liukasta, joten lenkkeillessä saa todenteolla olla varuillaan. Olen jo muutaman kerran lentänyt liukkaalla kotitiellä, mutta onneksi toistaiseksi pahemmilta tapaturmilta on vältytty. Asumme melko syrjässä, joten teitä ei juurikaan hiekoiteta tai suolata. Ylämäkiä ei välillä meinaa päästä ylös ollenkaan, kun liusuu väkisin taaksepäin.

Onneksi ostin Justukselle syksyllä vetovaljaat, jotka helpottavat huomattavasti liukkailla keleillä liikkumista. Vetovaljaat estävät vetämisen kiristämällä lenkkejä koiran etutassujen ympärillä. Justuksella valjaista on ollut todella apua, sillä välillä vetäminen on hyvin rasittavaa. Erityisesti liukkaalla tiellä on turvallisempaa kulkea, kun ei tarvitse pelätä äkkinäisiä riuhtaisuja.

 

Soitin eläinlääkärille Justuksen silmästä, mutta kotipaikkakuntamme eläinlääkärit eivät tee kyseisiä toimenpiteitä. Lääkärit kehottivat soittamaan Tampereen eläinlääkärille. Olen nyt seuraillut silmää, mutta siinä ei ole tapahtunut juurikaan muutosta. Ilmeisesti Justus tarvitsisi antibiootteja, jotta tulehdus laskisi.

Justuksen pesä

Justus nukkuu suurimman osan yöstä huoneessani. Haluan hieman esitellä huonettani, eli Justuksen pesää. Justuksen lisäksi huoneessa asustaa kaloja. Kaloista poitsu ei ole juuri lainkaan kiinnostunut, vaikka aluksi pelkäsinkin, että miten kalojen kanssa tulee käymään.

Justuksen sänky sijaitsee oman sänkyni jalkopäässä. Justuksella on musta, nahkainen koiransänky, jonka olen ostanut Mustista ja Mirristä. Sängyn päälle suojaksi olen laittanut Jyskistä ostamani WC-maton. Matto suojaa helposti rikkoutuvaa nahkaa ja samalla on Justukselle mukavampi alusta nukkua.

Sänky on jo jyrsitty ihan pilalle, mutta tuo WC-matto myös peittää jyrsittyjä reunoja. Ostin sängyn vasta muutama kuukausi sitten, mutta Justus heti innoissaan söi reikiä sen nahkapintaan. Maton lisäksi sängyllä on tassu-viltti, jota käytän myös reissuilla makuualustana.

Suurimman osan yöstä poitsu nukkuu omassa sängyssään, mutta välillä kuulen, kuinka se siirtyy karvaiselle matolleni nukkumaan. Karvamatto onkin kuin toinen suuri sänky, sillä pojan omassa sängyssä on aivan samanlaista karvaa WC-maton muodossa.

February