Viime päivät ovat olleet melko kiireisiä isosiskoni ylioppilas-juhlien, sekä omien töideni vuoksi. Justus on joutunut viettämään paljon aikaa yksin. Välillä tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta kuten Justuksen kasvattaja sanoi: "Koira sopeutuu ihmisen elämään, ei toisin päin."
Ollaan käyty kuitenkin lähes joka päivä pienellä happi-hyppelyllä ja olen kotiin tultuani pyrkinyt antamaan pojalle mahdollisimman paljon huomiota. Agilitykin jäi viime viikolla väliin joulu-juhlan takia. Onneksi rytmimme palaa taas lähes normaaliin huomisten ylioppilas-juhlien jälkeen.
Enää kaksi viikkoa joululoman alkuun. Justus osaa jo aamuisin odottaa joulukalenterin avaamista. Se menee odottamaan hyllyn viereen, jossa kalenteri sijaitsee. Hyvin namit maistuvatkin, vaikka aluksi uudenlainen rakenne epäilytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti