Justusta on alkanut pikkuhiljaa kiinnostaa naapurissa asustavat koirat, erityisesti tytöt. Viime aikoina olen saanut hakea sitä milloin mistäkin halailemasta toisia koiruuksia.
Kyllä Justus pysyy pihamme läheisyydessä, mutta sisälle tulon kanssa saa aina taistella viimeiseen asti. Lisäksi vieressämme olevalla tiellä kulkevat autot saavat joka kerta verenpaineeni koholle. Poitsu kun ei osaa yhtään varoa autoja.
Olen houkutellut poikaa sisälle herkkujen avulla, mutta sekään ei tunnu enää toimivan. Pari viikkoa sitten tein päätöksen, etten laske Justusta enää vapaana ulos, ellen mene itse mukaan. Viritin talomme ja autotallin väliin vaijerin, jota pitkin kulkee flexi-hihna. Justus saa liikkua melko vapaasti flexin mahdollistamalla alueella, mutta minun ei tarvitse jatkuvasti huolehtia, missä poika mahtaa seikkailla.
Aamuista on tullut huomattavasti helpompia, kun en meinaa joka kerta myöhästyä koulusta, kun joudun houkuttelemaan Justusta sisälle.
Luulen, että naapuritkin ovat loppujen lopuksi melko tyytyväisiä ratkaisuuni. Ei ainakaan tule vahingossa uutta perheenlisäystä, eikä autolla ajellessa tarvitse joka kerta pelätä puskasta hyppäävää Justusta.
Justuskaan ei ole toistaiseksi kapinoinut hihna-viritelmääni vastaan, sillä se pääsee kuitenkin lähes päivittäin lenkille tutustumaan pihan ulkopuoliseen maailmaan. Sisälle tulemisestakin on tullut paljon helpompaa, sillä poitsu tulee oven eteen istumaan tehtyään tarpeensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti