No pain, no gain

Tekstin otsikko ei varsinaisesti kuvasta meidän treenailujamme, paitsi sillä tavoin, että hermoni ovat välillä melko tiukilla treeneissä. Eli jos en olisi kestänyt kaikkia vaikeuksia mitä Justuksen keskittymisessä ym. on ollut, emme varmasti olisi edistyneet yhtä pitkälle missä olemme nyt.

Ajattelin siis kirjoittaa hieman tämän hetkisestä agility-treenailustamme. Olemme nyt Tähtitekniikan viikkoryhmässä. Maanantaina on viimeinen kerta ennen kesä-kauden alkua. Emme jatka kyseisessä seurassa enää kesällä, koska tulin siihen tulokseen, että treenailemme kesällä vaan omassa pihassa ja satunnaisesti esimerkiksi tokoa yksittäisillä kursseilla.

Miksi näin? Koska Justuksen motivaatio on ollut viime aikoina kadoksissa ja hajut tuntuvat kiinnostavan treenailua enemmän. Lisäksi en halua kesälomalla rajoittaa spontaania reissailua yms. sidonnaisen harjoitus-aikataulun takia. Yksi treeni-kerta kun maksaa sen 15 euroa, eikä sitä ihan mielellään heitä hukkaan.

Jatkamme todennäköisesti taas syksyllä Tähtitekniikassa treenailua. Jospa Justus löytäisi kesän aikana taas uutta puhtia hommaan ja unohtaisi pikkuhiljaa houkuttelevat hajut ympärillään. Tiedostan kyllä, että poika on tullut siihen ikään, jossa erityisesti toisten urosten hajut saattavat kiinnostaa. Ei kai siihen auta muu kuin pitää riittävää kuria ja näyttää, että sillon kun treenataan, treenataan.
 

Onneksi meillä on kotipihassa pieni agility rata, jonka avulla voimme harjoitella kotona. Kirjoitin radastamme viime kesänä. Ajattelin, että tekisin vielä uuden postauksen tässä ilmojen lämmetessä koti-treeneistämme. Kotona on ainakin se hyvä puoli, ettei ohjattujen harjoitusten tavoin kulu odotteluun aikaa. Viikkoryhmässä jokaista koiraa kohtaan on vain noin vartin treeni-aika ja loput 45 minuuttia kuluu odotellessa omaa vuoroa.